Tämä on taatusti tuttu ongelma jokaiselle mersun omistajalle, eritysesti Viton. Korimalli jälleen w638 eli vanhempi korinen vito, tämä yksilö 2001. Käsijarru tuottaa POIKKEUKSETTA ongelmia jok´ikisessä katsastuksessa ja vaikka uusisit koko systeemin, joudut seuraavana vuonna takuulla painimaan jälleen saman asian kanssa. Uudestaan ja uudestaan. Oikea rakkaustarina joka ei pääty koskaan. Pahoittelen kuvien puuttumista!
Kikkoja korjaukseen on monta joten tässä omani kuinka käsijarrun saa pitämään myös katsastussedän mielestä. Siitä en tiedä onko kaikki sallittua tieliikenteessä mutta jokainen toteuttaa itseään jälleen oman järjenkäytön ja vastuun mukaan.
Kulmahiomakone kauniiseen käteen ja työskentelemään.
Jarrulevyjen irroittamista varten joutunee löysäämään käsijarrun vaijeria, ainakin tästä on etua. Jarrukengät todennäköisesti ovat kaivautuneet kuluneessa levyssä olevaan uraan eikä rumpu suostu irtoamaan. Jarrusatula lähtee useimmiten ilman väkivaltaa irroittamalla kaksi pulttia (toisen kanta 17mm ja toinen oli kuusiokolo, enkä tietystikään muista enää kokoa). Levy on sivusta yhdellä tähtipää pultilla kiinni, ja pyöristyy helposti. Huono/ei se parhain tähtipää meisseli käteen ja pari napakkaa vasaran iskua, sitten pitäisi aueta kevyemmin.
Jarrulevyt käsittelin rälläkällä, käsijarrukenkien johdosta levyihin tulee syvät urat varsinkin jos kengät vähääkään laahaavat. Nämä reunukset rälläkällä pois. Kunnon pesu jarrucleanerilla jonka jälkeen teräsharja pyörimään porakoneeseen. "Hionta" poikittain suhteessa levyyn/sen pyörimissuuntaan. Ja jälleen pesu. Jos ei satu porakonetta omistamaan niin tavallinen karkea santapaperi + hyvät hermot auttavat. Hionta poikittain ja niin kauan että varmasti on karheat.
Sama käsijarrukenkien (virallinen termi taitaa olla seisontajarru :D) kanssa. Pesu + hionta poikittain + pesu. Kenkiin voi (omalla vastuulla) tehdä poikittaisurat, en tiedä onko todellisuudessa mitään eroa / vastaavaa hyötyä mutta näin olen menetellyt. Viton kengät olivat sen verran pehmeät että urien teko kävi helposti, pienellä poranterällä kolme uraa / kenkä. Kenkien pesu jälleen.
Ennen kuin paketti lyödään nippuun, on hyvä herkistellä käsijarrun säätöruuvia. Kiertämällä aukipäin niin paljon kuin kierteitä riittää, öljyä väliin ja säätö kiinni. Voisi kai tätäkin vaihetta useamman kerran tehdä mutta jos on virtaa niin miksi ei. Itse pidän juomatauon.
Jarrulevy kiinni, tähtipää pultti täytyy kiinnittää sen verran tiukasti että saa seuraavan irroituksen yhteydessä kirota. Levy menee heittämällä paikoilleen, kiitos levynurien rälläköinnin. Sitten operaation hauska osuus jossa taatusti hermot menevät. Säätö. Äskettäin räpelletty säätöruuvi pitäisi kiertää niin paljon, ettei normaali (kuivankesänorava) jaksa levystä pyörittää. Mitään ei näe eikä tuntoa juurikaan ole ruuvimeisselin kärjessä. Mutta oikean sävelen ja kohdan kun löytää niin sujuukin jo mallikkaasti. Kun levystä ei jaksa enää pyörittää, käydään polkaisemassa seisontajarru niin pohjaan kuin saa (järjenkäyttö suotavaa jälleen). Vapautetaan jarru ja koitetaan josko olisi tullut lisää voimaa. Jos levy pyörii käsivoimin voi säätöä jatkaa ja kiristää lisää.
Näillä eväillä olen kaksi vitoa korjannut, eikä jarrutehosta ole ollut puutetta konttorilla. Tosin vuosi kun kuluu näkee sitten vasta miten hyvin käsijarru pitää. Odotellaan!